Solumaatalous(tyyppi) ei ollutkaan liian futuristista

Olen Terhi Viinikanoja ja valmistuin SeAMKista marraskuussa 2023 Ruokaketjun kehittämisen koulutusohjelmasta insinööriksi (ylempi AMK). Asun Vantaalla, mutta olen kotoisin Honkajoelta. Maanviljelijäperheessä kasvaneena minulle oli muodostunut jo varhain mutkaton suhde alkutuotantoon ja myös riistaan. Lapsuuteni hyvin omavaraisessa ruokapöydässä mm. eineslihapullat tuntuivat harvinaisuudessaan kiehtovilta. Haluan ajatella mielikuvan ruuan jalostamisen hienoudesta osaltaan herättäneen kiinnostusta alalle. Muistan myös televisiosta näkemäni joulupiparien valmistusprosessin keksitehtaassa, se jätti vaikuttavuudessaan ja kiehtovuudessaan positiivisen mielikuvan elintarviketekniikan ihmeellisyydestä. Myöhemmin kiinnostuin elintarviketurvallisuudesta ja laatuasioista ja lopulta tuotekehityksestä, joten lukion jälkeinen alavalinta oli hyvin selvä. Kävin kuitenkin ensin Oulussa kokeilemassa muutaman vuoden ajan, olisiko fysiikan opiskelu yliopistossa sittenkin jostain syystä mun juttu, mutta ei se ollut. 

Mikrobien elämä veikin mennessään

Valmistuin silloisesta EVTEK-ammattikorkeakoulusta bio- ja elintarviketekniikan AMK-insinööriksi vuonna 2008. SeAMK oli hakuvaiheessa vaihtoehtonani myös, mutta viimeisenä, sillä siinä elämäntilanteessa oli ykkösprioriteettinani opiskella riittävän kaukana kotiseudusta ja Vantaa sopi tarkoitukseen hyviin. Opintojen ajan olin ensimmäiset kesät töissä Valiolla juustosiivuja pakkaamassa. Lapsuuden orastava kiinnostus tehdasmiljöössä työn tekemisestä täyttyi siis saman tien ja olihan ne linjastot automaatioineen upeita. Silloisiin opintoihin sisältyi elintarviketekniikan lisäksi todella paljon bioprosessitekniikkaan liittyviä kursseja. Olin aivan varma siitä, että koskaan en fermentoreihin tämän jälkeen koske, joten vedin kyseiset kurssikokonaisuudet vähän huonolla asenteella rimaa hipoen kuvitellen, että minusta tulee tuotekehittäjä kaikkine luovine ideoineni ja siihen ei bioreaktorit ja venttiilimallien opettelu liity.

Universumi kosti ja sain niin hyvän harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikan Valion hapatetuotannosta, että piti kuitenkin kääntää takkia ja todeta kaikessa kiusallisuudessaan bioprosessitekniikan opettajalle, että minulla olisi tässä nyt tämmöinen fermentointiaihe sitten. Se oli niin mielenkiintoista ja mukavaa, että jäin valmistumisen jälkeen kymmeneksi vuodeksi vielä töihinkin. Olin ensin laadunvalvontalaboratoriossa ja sitten tuotannossa maitohappobakteereja kasvattamassa. Mikrobien elämä, fermentointi ja jälkikäsittely oli mielekästä, vauhdikasta ja monipuolista ja työkaverit aivan timanttisia. Sittemmin tuotanto siirrettiin pois Suomesta ja jäin työttömäksi. Laajensin työnhakureviiriä elintarvikealalta myös lääketeollisuuteen halutessani kokemusta tuotekehityksestä. Työllistyin Orionille tutkimusavustajaksi formulaatiokehitykseen, mutta määräaikaisen työsuhteen jälkeen olin jälleen työttömänä.

Jospa sittenkin hankkisin todistuksen tämän päivän osaamisestani

Töitä etsiessäni ja työhaastatteluissa käydessäni jäi ikävästi tunne, että tutkintoni on auttamattomasti vanhentunut ja selitykseni siitä, että olen kyllä työn ohessa oppinut yhtä sun toista nykyajan jutuista, tuntuivat epäuskottavilta. Jälkikäteen ymmärsin, että kyseessä oli enemmänkin ammatillisen itsetunnon kolhiintuneisuus, kuin todellinen ongelma tutkinnon vanhentumisesta. Heräsi kuitenkin ajatus siitä, että hankkisin tämän päivän osaamisesta todistuksen, oppisin samalla uutta ja kehittyisin ammatillisesti. Tein Exceliin listan kiinnostavista maisteri- ja YAMK-tutkinnoista, joihin aiempi koulutukseni on validi ja pisteytin vaihtoehdot sen mukaan, mitkä ovat hakukriteerit, voiko sen tehdä mahdollisesti työn ohessa, pääseekö paikan päälle näppärästi julkisilla kulkuneuvoilla ja että onhan siinä lähiopintoja (mutta ei keskellä viikkoa, eikä iltaisin), sillä täysin etänä en halua sitä tehdä. Lisäksi arvioin myös yleistä fiilistä ja mielikuvaa koulutusta tarjoavasta tahosta. Ruokaketjun kehittämisen YAMK-tutkinto SeAMKissa oli ainut, johon tuli pisteitä jokaiseen ruutuun, vaikka olin ajatellut vaativani niin mahdottomia, ettei sopivaa paikkaa löytyisi. Joten jos lukion jälkeen SeAMK jäi vihonviimeiseksi vaihtoehdoksi, nyt se olisi ainoa, johon edes haen. Ja sen verran oli vettä virrannut Seinäjoessakin 20 vuodessa, että ei ollut enää sitä henkistäkään estettä. Juuri sinä vuonna ei ollut kuitenkaan hakua ja sain uuden työpaikankin, joten hautasin ajatuksen kouluun menosta. 

 Aloitin työt insinöörinä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n teollisen biotekniikan ja ruokasovellusten alueen bioprosessitekniikan tiimissä. Tajusin hyvin nopeasti, että VTT:llä en voisi oikeastaan juuri missään tilanteessa olla niin ylikoulutettu, ettenkö saisi (ainakin halutessani) olla labrassa ja prosessitiloissa kädet savessa, joten ajatus kouluttautumisesta nosti taas päätään, vaikka koinkin olevani jo unelmatyössäni. Lisäksi useasta täysin luonnollisesta syystä ylikuormittuneen äiti-ihmisen tarve päästä kauas kaikesta edes pariksi päiväksi, esimerkiksi Seinäjoelle, jossa en voisi millekään asialle yhtään mitään, oli vahvasti läsnä. Alkoi tuntua melko päivänselvältä, että nyt lähdetään opiskelemaan! Päälle lisäksi vielä neljänkympin kriisi ja mitä näitä nyt on (onneksi SeAMK ei vaatinut motivaatiokirjettä hakuvaiheessa). Hain, pääsin ja otin paikan vastaan 2022 ja sitten kriiseilin koko kesän sitä, että mitä olinkaan mennyt tekemään. Näköalapaikka burn outin rajapintaan olisi nyt siinä aivan silmieni edessä. En osannut kuvitella, miten ihmeessä selviäisin työn ohessa opiskelusta lapsiperhearjen ruuhkavuosien keskellä (spoiler alert: hyvin). Ensimmäisenä koulupäivänä olin kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että tämä oli oikea valinta ja että nyt todellakin otan tästä aivan kaiken ilon irti.

Solumaatalous(tyyppi) ei ollutkaan liian futuristista

Myönnän, että aluksi jännitti kertoa, että työni ruokaketjussa liittyy solumaatalouteen: mikrobeilla tuotettujen elintarvikkeiden ainesosien ja yksisoluproteiinien kehittämiseen ja tutkimiseen. Pelkäsin, että vaikka se on minulle arkipäivää ja todellisuutta, se lipsuu futuristisuudellaan sen verran marginaalin puolelle aiheesta, että en ehkä sopisi joukkoon. Olin tässäkin asiassa väärässä, ja joukkoon mahtui hyvin yksi solumaataloustyyppi. Onnistuin myös tekemään joka kurssin harjoitustyöt siten, että ne lisäsivät osaamistani omasta työstäni ja kiinnostuksen kohteistani. YAMK-tutkinnon parhaita puolia onkin se, miten sovellettavissa aiheet ovat omaan tarpeeseensa. Opinnäytetyöksi sain VTT:n tarjoaman tutkimusaiheen tulevaisuuden ostoskeskuksen ruokamaailman kiertotaloudesta solumaatalouden keinoin. Opin työn myötä paljon uutta, mutta pystyin myös hyödyntämään kokemustani ja syventämään tietämystäni fermentoinnista.

Otin opinnäytetyötä varten opintovapaata ja hurahdin aiheeseen täysin. Moista hyperfokusointia ja täydellistä prokrastinaation puutetta en varmaan tule toista kertaa elämässäni kokemaan. Olin niin innossani ja niin motivoitunut ja sain niin hyvää tukea, ohjausta ja rakentavaa palautetta sekä koulusta että toimeksiantajalta, että kasvoin ammatillisesti enemmän, mitä olisin osannut edes kuvitella. Opinnäytetyön jälkeen sain vielä jatkaa samassa projektissa. Työstän parhaillaan tieteellistä artikkelia opinnäytetyön aikana ja sen jälkeen saaduista tuloksista muiden työtehtävieni ohessa. Uusi työnkuvani tutkimusinsinöörinä hakee vielä vähän muotoaan, mutta etenkin työturvallisuusasiat, perehdytyksen kehittäminen ja Lean-koordinointi ovat nousseet erityisalueikseni varsinaisen tutkimustyön oheen. 

Kaikki sujui hyvin vaikka kokonaisuus olikin hengästyttävä

Opintojen, työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen oli yllättävän sujuvaa, mutta kokonaisuus oli kuitenkin melko hengästyttävä. Tulevaisuuden suhteen katselen nyt rauhassa ja odotan hengityksen tasaantumista. Väitöskirjan tekemisen mahdollisuus kieltämättä varovaisesti kiinnostaa ja pitkän tähtäimen suunnitelmiin kuuluu tutkijan uran harkinta. Toisaalta haaveilen myös QEHS-asiantuntijan roolista. Eihän sitä tiedä, mitä kulman takaa tupsahtaa ja mistä innostuu ja miten nopeasti. Pitkän ajan suunnitelmat ovat kuitenkin vain pakollinen paha kehityskeskustelulomakkeessa ja joskus ne toteutuvat hyvinkin nopeasti, kuten opiskelunkin kanssa kävi. Mutta ei sekään mitään haittaa, vaikka suunnitelmat vaihtuisivat joksikin muuksi. Juuri nyt solumaatalous, tulevaisuuden ruokaturva ja vastuullisuus ovat ne teemat, mitkä eniten kiinnostavat. Myös työtapojen ja työturvallisuuden kehittäminen ovat lähellä sydäntä, joihin myös YAMK-tutkinto toi lisää asiantuntevuutta ja mahdollisuuksia. 

Voin lämpimästi suositella SeAMKin Ruokaketjun kehittämisen YAMK-tutkintoa. Kaiken muun hyvän lisäksi siellä oli todella hauskaa. Ja kiitos myös muiden Seinäjoella yötä olleiden kauempaa saapuvien luokkakavereiden, oli hauskaa myös iltaisin. Opinnot myös laajensivat ymmärrystäni ruoka-alasta paljon. Tuntuu jopa, että ymmärrän nyt paremmin myös juuriani, sillä lapsuuteni pellon reunalla oli niin onnellisen viatonta, ettei esimerkiksi EU-tukikiemuroilla ollut tarvinnut omaa päätänsä vaivata.

Terhi Viinikanoja
SeAMK Alumni