Sinnikkyys palkitaan

Nimeni on Jari Jatkola, olen 49-vuotias opiskelija. Olen valmistunut 1991 Nurmon lukiosta, jonka jälkeen menin Atrialle töihin melkein suoraan lakkiaisista. Atrialla sain vakituisen paikan vuoden työskentelyn jälkeen. Vuonna 1996 valmistuin elintarviketeknikoksi Espoon-Vantaan teknillisestä oppilaitoksesta.

1997 muutin pysyvästi Espooseen ja vuoden 2000 alkupuolella pääsin Suomen Sokerin palkkalistoille Kirkkonummen Kantvikiin, jossa vierähti kymmenisen vuotta. 2008 päätimme perheen kanssa muuttaa takaisin Nurmoon.

2009 ajattelin töiden puutteessa hakea SeAMKiin opiskelemaan bio- ja elintarviketekniikkaa päiväpuolelle. Töitä hakiessa olin huomannut, että teknikon papereilla ei enää voinut kilpailla AMK-insinöörien kanssa.

Harjoittelun olen aina tehnyt Atrialle. Jo teknikoksi opiskellessani olin Atrian ruokatehtaalla, jolloin pääsin käymään läpi alusta loppuun lettu-, laatikko- ja leipomolinjat. Nyt insinööriopinnoissa harjoittelu oli jälleen Atrialla, mutta siipikarjapuolella, jossa olin pakkaamossa koko harjoittelun esimiestehtävissä.

Paluu opintojen ääreen

Miksi siis olen jälleen SeAMKissa vuonna 2022? Vuonna 2012 minulle tarjottiin siipikarjateurastamosta esimiehen paikkaa, jonka otin vastaan, mutta jo tuolloin tiesin, että opiskelujen loppuun vieminen tulisi olemaan tuskallista. Olin oikeassa. Viimeinen puoli vuotta jäi roikkumaan kymmeneksi vuodeksi surkeista yrityksistä huolimatta.

2021 näin ilmoituksen, jossa tarjottiin suorittamaan kesken jääneet opinnot loppuun, ja koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä, niin tartuin jälleen mahdollisuuteen, joka jo moneen kertaan aikaisemminkin oli SeAMKista tarjottu. Jälleen kerran olen huomannut, että opiskelu sopii hyvin näinkin vanhalle. Pienen alkutotuttelun jälkeen opiskelumoodi on lähtenyt hyvin päälle. Opiskelussa parasta on uuden oppiminen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Näin etäopiskelun aikana uusien ohjelmien opettelu on myös ollut antoisaa. Etäopiskelu sopii tämän ikäiselle oikein hyvin, kun opiskelijarientoihin ei ole enää tarvetta mennä. Ainut mitä olen jäänyt kaipaamaan, on välituntikahvit Café Tsumpissa.

Viimeisenä vuotena opintoni painottuvat markkinointiin ja yrittäjyyteen sekä tuotekehitykseen. Elämäntilanteesta johtuen kyseisiltä aloilta voisi löytyä vielä tulevaisuus minulle.

Jari Jatkola
opiskelija
Insinööri (AMK), Bio- ja elintarviketekniikka, SeAMK