SeAMKissa olen kasvanut rohkeaksi omaksi itsekseni

Blogi:
#
Milja Korpela. Kuva: Silja Seppänen

Lukiossa abivuonna muistan olleeni ahdistunut jatko-opintojeni suhteen, sillä en tiennyt ollenkaan mikä minua kiinnostaa. En kokenut olevani hyvä missään, sillä en pärjännyt hyvin matemaattisissa aineissa, en suoriutunut tenteistä hyvin enkä ollut parhaimmillani päntätessäni monia oppikirjoja ulkoa läpi. Ainut asia, joka minulle tulevaisuudesta oli varmaa, oli se, etten jäisi Etelä-Pohjanmaalle. Täällä ikäni kasvaneena halusin lähteä Helsinkiin tai Tampereelle, jossa minulla oli ystäviä jo entuudestaan.

Kävimme lukiosta tutustumassa Seinäjoen ammattikorkeakouluun. Monien alojen opiskelijat kävivät kertomassa omista opinnoistaan, mutta mikään ei tuntunut minulle omalta, ennen kuin sosionomiopiskelijoiden vuoro tuli esittäytyä. Kuunnellessani heidän esitystään tulin koko ajan toiveikkaammaksi ja varmemmaksi omasta tulevaisuudestani. Tiesin tulevani hyvin toimeen ihmisten kanssa, joten ala kuulosti passelilta minulle. Olin hakeutunut läpi ikäni toimimaan ihmisten kanssa, kun olin esimerkiksi ollut tukioppilaana, osallistunut lyhyille nuorisovaihdoille, toiminut nuorisovaltuustossa sekä isosena rippileirillä. Sosionomikoulutuksen kautta minun olisi mahdollista hakea laajasti eri aloille sosiaali- ja terveysalalla, toimia oman valintani mukaan lasten, nuorten, aikuisten tai vanhusten kanssa. Opinnot sisältäisivät paljon ryhmätyöskentelyä ja keskustelua, ja vain harvoin olisi tenttejä. Koulutuksen kestokaan ei kuulostanut pahalta: kolme ja puoli vuotta. Nyt minulla oli ala, johon hakea ja kaikki tuntui olevan sillä selvää. Toki edelleenkään Seinäjoen ammattikorkeakoulu ei ollut vaihtoehtona.

Hain ensimmäisellä kerralla Helsinkiin, johon en päässyt, enkä myöskään muihin hakutoiveisiini, jotka olivat Tampere ja Jyväskylä. Seuraavalla kerralla hain ensisijaisesti Tampereelle, mutta laitoin taas Jyväskylän ja Helsingin myös hakulistalle. En vieläkään päässyt kouluun. Kolmatta kertaa hakiessani aloin jo uskoa, ettei minulle ollutkaan olemassa sopivaa alaa ja opiskelupaikkaa. Olin turhautunut, sillä opiskelin ja pänttäsin jo kolmatta kertaa pääsykokeisiin. Tällä kerralla laitoin Seinäjoen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, ja täytin kaikki hakuvaihtoehdot kaupungeilla, joihin en ollut ajatellutkaan hakeutuvani. Mietin, että voisin aina hakea vaihtoa toiseen kouluun. Panostin tähän pääsykokeeseen aivan eri tavalla, ja kävin myös Etelä-Pohjanmaan Opistolla pääsykoevalmennuskurssin (Jota voin todellakin suositella!!). Laitoin itseni koville, ja tällä kertaa pääsin kouluun. Kouluun, josta en enää todellakaan hakisi vaihtoa pois.

Heti ensimmäisillä opiskeluviikoillani tutustuin ihmisiin, jotka ovat nyt parhaimpia ystäviäni. Koskaan aiemmin kouluissa, joissa olen käynyt ei ole ollut niin hyvää ruokaa, niin hienoa ja monipuolista opiskeluympäristöä, tai niin mahdottoman yhteisöllistä ilmapiiriä. Kaikki ovat ystävällisiä, kaikille on helppo mennä juttelemaan ja tuntuu kuin kampus olisi jo oma koti. Opinnot ovat myös itselleni mieleen. Lukiossa tai yläkoulussa opiskellessani en kokenut pärjääväni tai olevani erityisen hyvä, mutta nyt, opintojen ollessa mielestäni oikeasti kiinnostavia ja paljon antavia, huomaan saavani hyviä arvosanoja. Jaksan myös kuunnella ja opiskella paremmin, kun menetelminä ei ole ainoastaan luentotyyppiset oppitunnit, vaan keskusteleminen ja vastavuoroisuus opettajan ja muiden opiskelijoiden välillä on merkittävässä roolissa tuntien kulkua.

Olen myös saanut todella paljon uusia kokemuksia koulun kautta. Olen päässyt SeAMKin mainosvideon kuvauksiin näyttelemään, erilaisten opiskelijatapahtumien (joita ei nyt koronan takia valitettavasti järjestetä) kautta heittäytymään ja pitämään hauskaa, osallistumaan intensiiviviikolle ja tutustumaan virolaisiin opiskelijoihin, kokeilemaan koulun liikuntavuoroilla erilaisia liikuntalajeja, tutustumaan työelämäpäivillä moniin Seinäjoen eri työpaikkoihin, osallistumaan Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry:n järjestämään vaatenäytökseen, sekä nyt toimimaan opiskelijalähettiläänä ja oppimaan markkinoinnista. Koen, että SeAMK:issa opiskelijan on helppo päästä kokeilemaan itselle täysin uusia juttuja, sillä meille järjestetään ja tarjotaan paljon monipuolisia aktiviteetteja ja kokemuksia.

Ennen olin todella ujo ja muiden mielipiteille elävä nuori, mutta nyt SeAMKissa olen kasvanut rohkeaksi omaksi itsekseni. Siksipä 3,5 vuotta, joka ennen kouluun pääsyä tuntui sopivalta ajalta, tuntuu nyt aivan liian lyhyeltä. Aika kuluu nopeasti, enkä ensimmäistä kertaa ikinä tahtoisi koulun loppuvan. Viihdyn tässä koulussa todella hyvin, ja se on jopa hieman pelottavaa, kun ottaa huomioon juuri sen, että koulun jälkeen pitäisi siirtyä työelämään ja aloittaa taas kaikki alusta. Kuitenkin tuntuu hyvältä tietää, että olen saanut ystäviä, joiden tiedän edelleen olevan elämässäni läsnä, vaikka opinnot loppuvatkin.

Tulipas nyt kokonaisuudessaan todella kliseistä tekstiä, mutta mielestäni on okei hehkuttaa, kun on onnellinen. <3

 

Milja Korpela

SeAMKin opiskelijalähettiläs