Kokemuksia polkuopinnoista: Plussia huomattavasti enemmän kuin miinuksia

Blogi:
#

Ammattikorkeakoulun avoimen väylän polkuopinnot voi olla usealle tuntematon käsite, ja myös itse kuulin niistä ensimmäisen kerran vasta Seinäjoen ammattikorkeakouluun päästyäni, luokkatovereistani osan suorittaessa polkuopintoja. Viivi Ahonen ja Silja Seppänen ovat molemmat ystäviäni SeAMKissa, ja myös he kävivät ensimmäisen vuoteni aikana läpi polkuopintoja, kunnes pääsivät tutkinto-, eli sosionomiopiskelijoiksi. Haastattelin heitä hieman aiheesta, jotta opinnoista tiedettäisiin enemmän kokemuspohjalta, ja jotta myös tätä vaihtoehtoa osattaisiin tarkastella paremmin.

Viivi Ahonen ja Silja Seppänen ovat molemmat 20-vuotiaita ja lukion käyneitä, mutta Silja on kotoisin Saarijärveltä ja Viivi Vaasasta. Kumpikaan heistä ei koskaan ollut ajatellut hakeutuvansa opiskelemaan muuksi kuin sosionomiksi, vaikka Seinäjoki kaupunkina ei kummallakaan ollut ensimmäisenä vaihtoehtona. Kuitenkaan heistä kumpikaan ei päässyt ensimmäisellä yrittämällä kouluun, jolloin he päätyivät tutustumaan polkuopintoihin. Viivin opinto-ohjaajana työskentelevä äiti tiesi näistä opinnoista ja osasi siis Viiviä kannustaa niiden pariin hakeutumaan, kun taas Silja tutustui itse netin kautta avoimen väylän tarjontaan. He eivät menettäisi polkuopintoja suorittaessa ensikertalaiskiintiötään, joten he eivät siis nähneet syytä olla hakematta SeAMKiin. Ensimmäiseksi heidän tuli täyttää netissä hakemus, joka tietyllä kellon lyömällä täytettiin ja lähetettiin, ja hakemusten lähetysjärjestyksessä otettiin tietty määrä opiskelijoita kouluun. Siljalle ja Viiville molemmille tuli onneksi soitto kahden viikon odotuksen jälkeen, että heidät on ainakin otettu mukaan polkuopintoja suorittamaan.

Heidän huolenaan opintoja aloittaessa oli se, että polkuopiskelijan leima haittaisi heitä pääsemästä osaksi koulun yhteisöä, saamasta ystäviä tai estäisi muita ottamasta heitä tosissaan. Silja mainitsi tuolloin painaneesta pelostaan, että jatkuvasti muistutettaisiin etteivät polkuopiskelijat vielä ole ”oikeasti saaneet koulupaikkaa”. Positiivinen yllätys kuitenkin molemmille oli, ettei heidän roolinsa eronnut juuri ollenkaan muista. He osallistuivat kaikille oppitunneille ja opiskelijabileisiin samalla tapaa muiden kanssa, ja pääsivät yhtä lailla osaksi SeAMK:in opiskelija-arkea. Vain harvoin tuli esille, että he olivat polkuopiskelijoita, ja myös itse unohdin herkästi, että Viivi ja Silja näitä suorittivat. Polkuopinnot eivät siis eronneet normaalista opiskelusta kuin juuri tutkinto-oikeuden puuttumisen kautta sekä rahallisesti.

Huonona puolena opinnoille oli, etteivät he saaneet opintotukea. Polkuopinnot täytyi kustantaa itse, ja opinnoista maksaa opintomaksu. Polkuopinnot tulivat siis heille kalliiksi, sillä opintolainaankaan heillä ei ollut oikeutta. Myös ruokailut olivat kalliimpia, kuten myös haalarit ja opiskelijabileiden liput. Polkuopintoja suorittaakseen tulee siis varata reippaasti rahaa jos asuu omillaan, jolloin täytyy kustantaa itse asuminenkin. Tytöt eivät kuitenkaan valita: he pitävät polkuopintojen käymistä tarpeellisena ja hyödyllisenä, vaikka niihin rahaa upposikin.

Polkuopintojen jälkeen kouluun tutkinto-opiskelijoiksi hakiessa polkuopiskelijoilla täytyi olla suoritettuna vähintään 55 opintopistettä, ja heidän täytyi osallistua opinto-ohjaajan suorittamaan yksilöhaastatteluun. Tässä haastattelussa käytiin läpi heidän arvosanojaan, ja heidän täytyi todistaa olevansa motivoituneita. Haastattelussa selvitettiin myös opiskelijan valmiuksia päätoimiseksi opiskelijaksi. Haastattelun jälkeen he odottivat kärsivällisesti tietoa, kunnes selvisi, että Viivi ja Silja molemmat pääsivät SeAMK:iin sosionomiopiskelijoiksi.

Viivillä tai Siljalla ei kummallakaan ole pahaa sanottavaa polkuopinnoista tai SeAMKista. He ovat molemmat viihtyneet hyvin, ja he kehuvat kovasti kampusta, koulun yhteisöllisyyttä ja opettajia. Heistä oli todella hienoa, kuinka polkuopintojen jälkeen pääsykokeena toimi vain opinto-ohjaajan yksilöhaastattelu, sillä he olivat vuoden ajan jo tehneet töitä opintojensa eteen ja keränneet näyttöä omasta pätevyydestään. He siis kokevat polkuopinnoista olleen todella paljon apua ja suuri merkitys heidän pärjäämiselleen. Kuten he itse sanoivat, he ovat tehneet polkuopintojensa kautta valtavasti töitä koulupaikkansa eteen, ja he todella sen ovat ansainneet.

Kirjoittaja:

Milja Korpela
opiskelijalähettiläs
SeAMK