Innostavaa opetusta korona-aikana

Blogi:

Koronakevät 2020 pakotti opettajat ja opiskelijat siirtymään etäopetukseen yhdessä yössä. Sen myötä kaikki joutuivat muuttamaan opetus ja opiskelutapojaan nopealla aikataululla ilman sen kummempaa valmistautumista. Opettajille tämä tarkoitti uudenlaisten opetusmenetelmien käyttöönottamista ja kehittämistä. Vuorovaikutteisuuden toteutuminen tuntui erityisen haastavalta digitaalisissa ympäristöissä.

Käytännössä digitaalisuutta olisi voinut hyödyntää jo vuosikausia opetuksessa, mutta jostain syystä sen hyödyntäminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle. Koronan myötä tähän tuli muutos. Kokonaan etäopetukseen siirtyminen laittoi miettimään aivan uudenlaisia keinoja opetuksen toteuttamiseksi. Tässä apuna ja tukena opettajilla oli Seinäjoen ammattikorkeakoulun digipedatiimi. Kysymyksiä opetuksen toteuttamiseen liittyen pyöri mielessä useita: Miten saan opiskelijat verkon välityksellä aktivoitua? Miten toteutan menetelmäopintoja? Kuinka psykososiaalisten menetelmien kokeileminen onnistuu etänä tai ohjauksellisten tilanteiden harjoitteleminen?

Akuuteimmassa hetkessä, heti etäopetukseen siirtymisen jälkeen, hyödynnettiin paljolti niitä alustoja ja keinoja, jotka jo ennestään olivat tuttuja ja tuntuivat helpoimmalta hyödyntää. Kuitenkin kevään edetessä ja etäopetuksen muuttuessa ”uudeksi normaaliksi” mieli muuttui joustavammaksi ja tilaa tuli jälleen luovuudelle ja innovatiivisuudelle, jopa innostukselle koskien uusia tapoja toteuttaa opetusta.

Kevät toimi hyvänä oppikouluna jokaiselle. Sen aikana tuli tehtyä paljon kokeiluja esimerkiksi verkkokokousalustojen suhteen, mitkä toimivat parhaiten ja mitkä eivät. Hyviä ominaisuuksia näissä olivat esimerkiksi mahdollisuus jakaantua pienempiinkin ryhmiin kesken isomman ryhmän tapaamisen, ja mahdollisuus pyytää puheenvuoroa muutenkin kuin huutelemalla. Monelle opettajalle Microsoft Teams tuntui olevan sopivin kokoontumispaikka ja opiskelijoidenkin keskuudesta usein kuuli toiveita, että käytettäisiin sitä.

Myös erilaisia ryhmä- ja yksilötyöskentely alustoja tuli testattua. Niidenkin kohdalla toiset alustat toimivat paremmin kuin toiset ja kevään aikana muodostui hyvä käsitys siitä, millaiseen työskentelyyn mikäkin alusta sopii. Esimerkiksi Googlen Jamboard on toiminut erinomaisesti perinteisen fläppitaulun korvikkeena ja ryhmissä työskenneltäessä muun muassa Padlet on toiminut hyvin.

Aivan uudenlaisen merkityksen saivat myös opintojaksoihin orientoinnit, tehtävien ohjeistukset, aktiivisuuden seuranta oppitunneilla, palautteen antaminen puolin ja toisin ja yleensäkin opiskelijoihin yhteyden pitäminen.

Orientoinneissa ja tehtäviä ohjeistettaessa tuli olla hyvin tarkka sen suhteen, että kaikki oleellinen tulee sanottua ja, että ohjeistukset ovat hyvin aukikirjoitettuja. Tärkeäksi seikaksi nousi esille myös se, että aikataulutus oli kullakin opintojaksolla selkeästi esillä ja samoin eri tehtävien palautusajankohdat.  Yhteydenoton suhteen tuli myös painotettua sitä, mitkä ovat ne väylät mitä kautta pystyy olemaan yhteydessä opettajaan, jos tulee esimerkiksi kysyttävää. Yhteydenottamisen kynnyksen pitäminen matalana ja siihen kannustaminen osoittautuivat olevan myös tärkeitä, jotta yhteys opiskelijoihin säilyi ja opinnot etenivät opiskelijoilla suunnitellusti.

Kevään jälkeen oli hyvä reflektoida sitä, mikä oli toiminut ja mikä ei ja miltä osin omaa opetustaan olisi syytä vielä kehittää. Tässä auttoivat paljolti myös opiskelijoilta saadut palautteet, joista tuli hyvin aina ilmi se, missä oli onnistuttu ja missä tulisi opetusta vielä kehittää. Kirjallista palautetta oli tärkeää antaa runsaasti myös opiskelijoille, koska suulliset palautetilanteet, joita aiemmin oli ollut kontaktituntien yhteydessä, vähenivät etätyöskentelyyn siirryttäessä.

Syksyllä 2020 opetus tuli jatkumaan hybridimallilla, joka mahdollisti tietyissä raameissa myös perinteisen kontaktiopetuksen. Hybridiopetus tuntui ajatuksena ensin hyvin haastavalta. Sen myötä tuli tehdä oppituntien suhteen jälleen aivan uudenlaisia ratkaisuja, etenkin vuorovaikutuksen suhteen, kuinka saada opiskelijat aktivoitua niin luokassa kuin etänä ja kuinka esimerkiksi ryhmissä työskentely onnistuisi.

Vuorovaikutteisuuden toteutumiseksi on saanut tehdä sekä keväällä, että nyt syksyllä paljon töitä. Sen lisäksi, että on pitänyt suunnitella opetusta, on pitänyt todella tarkkaan miettiä ne menetelmät ja tavat, joilla opiskelijat ohjataan oppimaan uudenlaisissa tilanteissa ja verkkoympäristöissä. Helposti voisi ajatella, että vuorovaikutteisuuden onnistumisen kannalta olisi tärkeää omata paljon digiosaamista ja teknistä osaamista. Osittain tämä pitääkin paikkansa. Aivan kuten kontaktiopetuksessakin, on tärkeä valita opetusmenetelmät opiskeltavan asian mukaisesti. Sama on digitaalisissa ympäristöissä toimittaessa.

Käytäntö on kuitenkin tullut opettamaan myös sen, että kaikista merkittävimpiä tekijöitä vuorovaikutteisuuden onnistumisen taustalla ovat aivan ne samat ominaisuudet mitä olisi kontaktitunneillakin opetettaessa. Näitä ovat olleet vahvan ammattitaidon lisäksi kohtaamisosaaminen, huumori ja eritoten opettajan innostava asenne!

Kun opettaja itse on innostunut opettamastaan aiheesta ja hybridiopetuksesta, innostunut kokeilemaan epäonnistumisenkin uhalla rohkeasti uusia menetelmiä ja tapoja, innostunut kuulemaan mitä palautetta opiskelijoilla on annettavana, innostunut kuuntelemaan ja kohtaamaan aidosti jokaisen opiskelijan, se on vahvistanut myös opiskelijoiden osallistumista ja vuorovaikutteisuuden toteutumista.

Maria Koivuniemi
lehtori, Sosiaali- ja terveysala