Erolapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa

Blogi:
#

Vanhempien ero on yksi yleisimmistä lapsen kokemista stressitekijöistä. Ero järkyttää lapsen arjen totuttuja perustuksia ja voi vaikuttaa kielteisesti ja laaja-alaisesti lapsen kehitykseen, koulunkäyntiin, käyttäytymiseen, mielenterveyteen, minäkuvaan ja sosiaalisiin taitoihin.

Varhaiskasvatuksessa ero voi näkyä konkreettisesti lapsen käytöksessä ja vanhempien välisessä kanssakäymisessä. Vanhempien välinen riitaisuus ja vihamielisyys ovat aina riskitekijä lapsen kehitykselle riippumatta siitä, elävätkö vanhemmat yhdessä vai erillään. Silloin kun vanhempien välinen suhde on hyvin riitaisa, lapset kehittyvät paremmin eroperheissä kuin ehjissä perheissä. Tässä tapauksessa itse ero ei välttämättä olekaan pahin ongelmien tuottaja, vaan vanhempien väliset riidat ennen eroa ja sen jälkeen.

Vanhempien väliset riidat voivat heijastua myös varhaiskasvatuksen arkeen. Yhteistyö voi takuta vanhempien välillä: Ei haluta osallistua lasta koskeviin palavereihin tai päiväkodin juhliin, jos toinen vanhempi on paikalla; varhaiskasvattajalle voi olla epäselvää, kuka lasta saa hakea päiväkodista ja lapsen tavarat ja arjessa tarvittava tieto eivät kulje samaa tahtia kuin lapsi. Varhaiskasvattaja voi kokea ristiriitaa, miten toimia neutraalisti, rakentavasti ja lasta kasvattavasti riitelevien vanhempien välissä ja miten tukea parhaiten lasta perheen erotilanteessa.

Varhaiskasvatusopintojeni kehittämistehtävänä lähdin tätä selvittämään kirjallisuuskatsauksen keinoin. Löytämäni työkalut ovat hyvin simppeleitä, osa varhaiskasvatussuunnitelman perusteistakin löydettäviä: rutiinit, vuorovaikutus, mentalisaatio ja reflektiivinen työote, leikki sekä sadut.

Lapset ovat rutiinien ystäviä. Paitsi että rutiinit luovat arkeen ryhtiä, päivästä toiseen toistuvat turvalliset toiminnat lisäävät hallinnan tunnetta arjessa. Erityisen tärkeää rutiinien säilyttäminen on kriisitilanteissa, kuten erotilanteessa. Jotta turvallisuudentunne säilyy tai palautuu, on tärkeää pysytellä entisissä rutiineissa: syödä ja mennä nukkumaan entiseen aikaan ja harrastaa samaan tapaan kuin ennen kriisin aiheuttanutta tapahtumaa.

Rutiinien ohella lapsi tarvitsee paljon yhdessäoloa. Koska kriisi vie aikuisten voimavaroja, lapsi ei välttämättä saa tarvitsemaansa tukea ja hoivaa. Lapsen selviytymistä erosta auttaa se, jos hänellä on hyvät, läheiset ja jatkuvat suhteet johonkin tai joihinkin muihin ihmisiin vanhempien ja sisarusten lisäksi. Usein tällaisina voivat toimia isovanhemmat, mutta myös pitkäaikainen hoitaja, opettaja tai tuttava voi olla tärkeä.

Mentalisaatio on sen huomaamista, miten omat ja lapsen mielentilat vaikuttavat käyttäytymiseen. Mentalisaatioon kuuluu eläytyminen lapsen kokemukseen ja kyky pohtia millaisia erilaisia mielentiloja voi piillä ulospäin näkyvän reagoinnin ja käyttäytymisen takana. Reflektiivinen työote on käytännössä toimivaa mentalisaatiota. Reflektiivisen työotteen omaava työntekijä voi tukea lapsen mentalisaatiokyvyn kehitystä. Työntekijän on tärkeä tunnistaa lapsen tunnetila, sillä aikuisen reaktio tukee lapsen säätelykykyä.

Leikki on varhaiskasvatuksen yksi keskeinen työtapa. Se on lapsen luontainen tapa oppia, tutkia maailmaa ja käsitellä kokemuksia. Monesti lapset käsittelevät vaikeita asioita leikin avulla. Varsinkin, jos tunteille ei näytä löytyvän sanoja, varhaiskasvattaja voi käyttää leikin keinoja tunteiden käsittelyyn lapsen kanssa. Esimerkiksi päiväkirjan pitäminen, valokuvien ottaminen, piirtäminen tai muu askartelu voi auttaa lasta käsittelemään pahaa oloaan. Leikkiessään lapsi voi käsitellä itselle vaikeita kokemuksia.

Kotona ja varhaiskasvatuksessa luettavilla satukirjoilla voi olla suurikin merkitys lapsen eheytymisprosessissa. Erilaisten satujen ja leikkien avulla lapsi voi turvallisella tavalla kokea ja kuvitella asioita, ilman että ne koskettavat häntä liian henkilökohtaisesti. Vanhempien eroa käsittelevä kirjallisuus on siksi helppo ja turvallinen keino lähestyä asiaa ilman, että lapsi kokee sen painostavaksi tai olonsa epämukavaksi. Satujen ja leikkien avulla lapsi ei joudu tilanteeseen, jossa hänet pakotettaisiin käsittelemään eroa, vaan hän saa itse päättää sekä käsiteltävien asioiden laadusta että määrästä. Mikäli lapsi on sulkeutunut ja haluton keskustelemaan erosta, satukirjat saattavat olla aikuiselle hyvä keino päästä lähemmäs lapsen ajatusmaailmaa eroprosessin aikana. Kehittämistehtäväni loppuun kokosin varhaiskasvattajan avuksi kirjalistan avioerotilanteen käsittelyyn lapsen kanssa.

 

Heli Murtoniemi VAKA19

Kuva: Heli Murtoniemi

Tutustu Ero lapsiperheessä -kehittämistehtävääni täällä » 

 

 

1.9.2019 jälkeen sosionomiopintonsa aloittaneet voivat työskennellä varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen sosionomi -nimikkeellä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018).