Tunteet tutuiksi

Mikä on tunteiden tarkoitus ja merkitys? Onko olemassa hyviä ja huonoja tunteita? Miksi tunnetaidoista puhutaan niin paljon tällä hetkellä? Mihin tunnetaitoja tarvitaan? Miten moninaisten tunteiden kanssa opitaan pärjäämään? Erään varhaiskasvatuksen erityisopettajan mukaan yksi tämän ajan merkittävimmistä haasteista varhaiskasvatuksessa ovat ehdottomasti puutteet tunnetaidoissa. Tunteet ovat osa vuorovaikutusta ja vuorovaikutus on varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin keskiössä. Tunne- ja itsesäätelytaitoja tarvitaan yhä enenevässä määrin lasten kasvaessa ja siirtyessä kouluun sekä myöhemmin työelämään, jotta itseilmaisu ja vuorovaikutus toisten ihmisen kanssa sujuisi.

Tärkeät tunteemme

Tunteiden tarkoitus on suojata meitä ja viestiä tarpeistamme. Tunteisiin ei voi suhtautua välinpitämättömästi, vaan niitä tulee kuunnella. Voidaan jopa ajatella, että meillä on tunteita selviytymistä varten. Tunteet laittavat jokapäiväiset asiamme tärkeysjärjestykseen. Tunteita ei voi määritellä kielteisiksi tai myönteisiksi, eikä niitä voi myöskään arvottaa, sillä ei ole olemassa oikeita tai vääriä tunteita. Tunteet voivat sekä antaa energiaa että kuluttaa sitä. Tunteilla on voimakas yhteys siihen, kuinka kehomme ja mielemme toimivat ja voivat. Tunteilla ei ole mitään tiettyä paikkaa ihmisessä, vaan ne asuvat sydämessä, keuhkoissa, hartioissa, käsissä, jaloissa, päässä, selkärangassa ja lihaksissa. Perustunteiksi lasketaan yhden määritelmän mukaan ilo, suru, pelko, viha, hämmästys, inho ja rakkaus.

Miten tunnetaitoja opitaan?

Tunteista puhuminen, niiden kuvaileminen ja nimeäminen on tärkeää.  Lapsi pystyy tunnistamaan vain sellaiset tunteet, jotka hän pystyy nimeämään. Tämän taidon hän oppii vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja aikuinen on tässä tärkeässä roolissa. Käyttäytymistä on helpompi säädellä, kun tunteet on tunnistettu ja nimetty. Lasten tunteiden ilmaisua ohjaa aikuisten antama malli tunteiden ilmaisusta ja niihin suhtautumisesta. Aikuiset toimivat lapsille ikään kuin peileinä, joiden kautta lapset tarkastelevat omaa vuorovaikutustaan ja tunteiden säätelyään.

On tärkeää huomioida, että tunnetaidot eivät kehity vain yksittäisillä tuokioilla, vaan niiden on oltava jatkuvasti läsnä ja tiiviinä osana varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa. Lapsi on nähtävä itsenäisenä ja aktiivisena toimijana, eikä erilaisten toimenpiteiden tai kasvatuksen kohteena. Tarvitaan siis jatkuvasti varhaiskasvatuksen arjessa läsnä olevaa tunnetaitokasvatusta eli tarttumista sellaisiin tilanteisiin, joissa lapsen on vaikea sanoittaa tunteitaan tai hänellä on tunnetila, jonka kanssa hän ei ilman tukea osaa toimia. Tunnetaidoissa ei kukaan tule koskaan valmiiksi, vaan saamme koko elämämme ajan elää moninaisten tunteiden kanssa opetellen säätelemään niitä.

Esimerkki varhaiskasvatuksen arjesta

Kun tunne valtaa lapsen, on hyvä pysäyttää lapsi, sanoittaa lapsen kehon kieltä ja keskustella hänen kanssaan. Lapselle voi esimerkiksi sanoa kiukkutilanteessa: ”Huomaan, että kätesi ovat nyrkissä ja puret hampaitasi yhteen. Miltä sinusta nyt tuntuu? Minusta tuntuu, että olet nyt aika vihainen ja sinua harmittaa tosi paljon. Olenko oikeassa? Mikä sinua harmittaa noin paljon? Mikä sinua auttaisi rauhoittumaan?” Tilanteen voi keskustella loppuun lapsen rauhoituttua.

Laura Saari ja Liisi Saarimaa
VAKA19

Lue lisää tunnetaitokasvatuksesta kehittämistehtävästämme (pdf) »

Kuvat: Pixabay

1.9.2019 jälkeen sosionomiopintonsa aloittaneet voivat työskennellä varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen sosionomi -nimikkeellä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018).