Ne oikeat kirjastonhoitajat
”Siis ne oikeat kirjastonhoitajat – ei millään pahalla sua kohtaan”. Ehkä joku muukin ammattikorkeakoulusta valmistunut kirjastolainen on saanut kuulla saman lauseen tai sen muunnoksen. Ala, jolla yliopistokoulutusta on perinteisesti pidetty äärettömän suuressa arvossa, mutta jossa hiljalleen on opittu arvostamaan myös ammattikorkeakoulutusta. Jopa niin, että YAMK-tutkinnolla valittiin kirjastonjohtajaksi. Hienoa! Täysin väheksymättä sitä ylipistokoulutusta. Se ei kuitenkaan ole ainut tie onneen – tai siis kirjastoon.
Tapauksessani onneksi. Aikuisena, työelämässä vuosia olleena ei yliopisto ollut ratkaisu. SeAMK tarjosi koulutuksen, joka keskittyi käytännön kirjastotyöhön. Työharjoittelu antoi mahdollisuuden saada paitsi työkokemusta, myös ns. jalkaa oven väliin. Kohdallani se toimi. Kirjastovirkailijavuoden jälkeen pääsin hanketöihin, aluksi kahteen eri digihankkeeseen eri työnantajille. Nyt on menossa kolmas digihanke Vaasan kaupunginkirjastossa, ja tammikuussa aloitan AKEpampaksessa (Vaasan kaupunginkirjaston alueellinen kehittämistehtävä) palvelusuunnittelijana – digiasiat pysyvät yhä. Saan olla mukana alueemme kirjastojen kehittämistyössä, kirjastojen tukena arjessa.
Siitä suuri kiitos kuuluu SeAMKille; saamalleni koulutukselle ja sille miten sen aikana heräteltiin ajattelemaan alaa; kehitä ja kokeile uutta. Mutta sain myös muuta. Ystäviä ja kollegoita. Runsaiden ryhmätöiden ansiosta tiimityötaitoja. Niitä tarvitaan työelämässä, mihin vain päädytkään. Esiintymistaitoja. Sen jälkeen, kun olet esitellyt pari vuotta erilaisia ryhmä- ja yksilötöitä, se ei enää jännitä niin paljon. Paitsi se opinnäytetyön esittely. Opintojen lomassa tuli opittua myös viestintätaitoja. Lukemattomat esseet ja esittelyt vaikuttivat luonnollisesti asiaan, mutta taitoja pääsi treenaamaan monessa muussakin yhteydessä. Onneksi myös projektityöskentely tuli tutuksi.
Summa summarum. SeAMK antoi minulle hyvät eväät ponnistaa eteenpäin. Sen ponnistusalustan toivon pysyvän yhtä tukevana myös tulevaisuuden kirjastolaisille. Tätä koulutusta tarvitaan.
Tanja Markkula