Laboratoriotunneilla pääsee kunnolla itse tekemään ja kokeilemaan osaamistaan

Olen Iina Haapanen, 24-vuotias bio- ja elintarviketekniikan toisen vuoden monimuoto-opiskelija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Olen kotoisin Sastamalan Mouhijärveltä. Tällä hetkellä asustelen poikaystäväni ja Hugo-koiran kanssa Tampereella. Olen valmistunut Mouhijärven lukiosta vuonna 2016, minkä jälkeen suoritin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Satakunnan lennostossa Pirkkalassa. Palveluksen jälkeen palasin viettämään välivuotta töiden pariin K-Markettiin, jossa olin aloittanut työskentelemään jo lukioaikana.

Abivuotena mietin kuumeisesti, mihin haluaisin hakea yhteishaussa. Silloin haaveilin mm. poliisin ja luokanopettajan ammateista. Monien pääsykokeidenkaan jälkeen ei paikkaa silloiseen ykkösvaihtoehtoon luokanopettajan koulutukseen auennut. Välivuoden aikana heräsi kuitenkin kokonaan uusi ala tähtäimeen, nimittäin, mitä jos opiskelisinkin itseni leipuri-kondiittoriksi? En tiedä, miksi en ollut ikinä aikaisemmin ajatellut rakasta harrastusta mahdollisena ammattina. Näin ollen päätin hakea Tampereen seudun ammattikouluun (Tredu) opiskelemaan elintarvikealan perustutkintoa, mistä valmistuin kahdessa vuodessa leipuri-kondiittoriksi lukiotaustani ansiosta. Kuitenkin maailman sulkenut koronavirus halusi hankaloittaa työllistymistä estäen lähes täysin leipomohaaveet. Onneksi ei kuitenkaan työttömäksi tarvinnut jäädä, vaan jatkoin töitä K-Citymarketin palvelutiskillä, jonne olin vaihtanut ammattikouluopiskelujeni aikana.

Kun virus oli jyllännyt keskuudessamme lähes vuoden, päätin hakea vuoden 2020 syksyn yhteishaussa opiskelemaan bio- ja elintarviketekniikkaa Seinäjoelle. Yksi ammattikoulun opettajista yritti houkutella minua jatkamaan opintojani korkeakouluun, mutta silloin en oikein osannut ajatella jatkavani, koska haaveilin oman pienleipomotoiminnan aloittamisesta. Silloisen sähköisen pääsykokeen kävin tekemässä täällä Tampereen ammattikorkeakoulun toimipisteessä. Sieltä lähdettyäni olo oli todella epävarma. Mahtaisinko päästä kouluun. Hieman yllätyksenä tuli itselle, mutta pääsinhän minä!

Monimuoto-opiskelu mahdollistaa myös työnteon

Nyt tosiaan on toinen opiskeluvuosi korkeakoulussa kovaa vauhtia käynnissä, enkä ole katunut hetkeäkään, että hain. Toki arki koostuukin nykyään pitkälti töistä ja opiskelusta, kun kerran opiskelee töiden ohella. Eipähän tule ainakaan tylsää ja olen kyllä itseasiassa oppinut tämän elämäntavan jo silloin lukioaikana, kun astuin työelämään kunnolla. Sen jälkeen en ole oikeastaan ollut poissa töistä, muutoin kuin armeijan aikana. Juuri tämä on syy sille, miksi lähdin opiskelemaan monimuotona.

Matematiikasta olen pitänyt aina ja on ollut kiva päästä herättelemään laskupäätä oikein kunnolla myös fysiikan saralla. Itse olen oppinut aina parhaiten käytännössä ja siksi parhaimmat oppitunnit ovatkin olleet juuri laboratorio-oppitunteja, jolloin on päässyt kunnolla itse tekemään ja kokeilemaan osaamistaan. Innolla odotan myös kaikkia tulevia kursseja, jotka ovat vielä edessäpäin, kuten harjoittelukin. Tulevaa viiden kuukauden harjoittelua en ole vielä aivan kamalasti miettinyt, muuten kuin, että haluaisin suorittaa osan siitä ulkomailla. Toki pientä ajatusta olen pyörittänyt mielessä, jos pystyisin yhdistämään nykyistä työtä ruokakaupassa uuteen tulevaan ja hyödyntämään siellä mahdollisesti insinöörin opintoja.

Iina Haapanen
opiskelija
Insinööri (AMK), Bio- ja elintarviketekniikka, SeAMK