Kolmen kysymyksen kulttuurituottaja

Mikä on kulttuurituottaja?

Tämän kysymyksen eteen olen joutunut useaan otteeseen aloitettuani kulttuurituotannon opinnot SeAmkssa, vain todetakseni, etten vieläkään osaa yksiselitteisesti kysymykseen vastata. Kulttuuri kattaa niin monta erilaista sisältöä ja näkökulmaa, joista on lähes mahdotonta koota yhtä kaiken kattavaa määritelmää.  Tämä monialaisuus onkin kulttuurin kantava voima. Kulttuurituottajana voin itse lokeroida itseni tiettyyn sisältöön tai katsoa täysin laatikon ulkopuolelle. Tai ideoida laatikon, joka ei ole edes laatikko. Kulttuurituottaja ei automaattisesti ajaudu tiettyyn työmuottiin vaan voimme itse muokata työtehtäviämme ja suuntautua omien kiinnostuksen kohteiden mukaan alalle. Tässä piilee kulttuurituotannon suola.

Mitä kulttuurituottaja opiskelee?

Kun hain kulttuurituottajan opintoihin, suuntauduimme suoraan oman mielenkiinnon mukaan mediatuottajaksi, tapahtumatuottajaksi tai visuaaliseksi tuottajaksi. Oma valintani oli tapahtumatuotanto. Uudessa opintosuunnitelmassa suuntaumia ei ole, vaan kaikki valmistuvat saman kulttuurituottajanimikkeen alle. Omia opintoja voi siis muokata vapaammin työpajojen ja työharjoittelupaikkojen avulla. Tietenkin opintoihin sisältyy myös kaikille yhteistä teoriaopetusta sekä alan yleisiä käytäntöjä summaavia kursseja. Kulttuurituottajilta vaaditaan yhä enemmän moniosaamista niin median, tapahtumatuotannon ja visuaalisen sisällön puolelta. Uusi opintosuunnitelmaa tukee moniosaamista aiempaa paremmin.

Kulttuurituottajalta vaaditaan käytännön osaamista: on se sitten sisällön tuottamista, ideointia, editointia, graafista suunnittelua, tapahtuman tuottamista käytännössä tai vaikkapa seinän maalausta. Kulttuurituottaja on käytännön moniosaaja, joka hoitaa tilanteen kuin tilanteen. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenamme, opettajien sanoin, meidät heitettiin kylmään veteen, josta ihmeen kaupalla lähes kaikki pärskivät pinnalle.  Märin vaattein ja takki tyhjänä, tosin. Jakauduimme siis ryhmiin, joista jokainen sai erilaisen toimeksiannon. Ideoikaa, tuottakaa, tehkää ja raportoikaa. Saimme heti ensimmäisenä opiskeluvuotena käytännön kokemuksen kulttuurituottajan ammatista. Tämä tuotanto varmisti ainakin itselleni, että oikealla polulla ollaan kohti tulevaisuuden työhaasteita.

Teoriaopintoja sisältyy kaikkiin neljään vuoteen tasaisesti jaettuna. Opiskelemme budjetointia, sponsorointia ja yritysyhteistyötä, viestintätaitoja sekä asiakaslähtöisyyttä, muutamia mainitakseni. Teoriaopintoihinkin sisältyy paljon ryhmätöitä ja käytännönoppimista. Vaikka kurssilla istuminen ei aina tunnu hauskimmalta tavalta oppia, on vaikeaa työskennellä kulttuurituottajana, jos sopimuksen laatiminen ei onnistu tai budjetti pursuaa liitoksistaan.

Kulttuurituottajan opintoihin sisältyy kaksi pitkää työharjoittelua, joissa verkostoidumme ja opimme tekemisen kautta. Verkostoitumista painotetaan koko opiskelujen ajan ja opimme myös myymään sekä brändäämään itsemme työelämää varten. Työharjoittelut ovat pitkiä, koska tuottajan työ on suurilta osin projektiluonteista ja tunnetusti projektit vaativat aikaa. Olen itse ollut työharjoittelussa Pakopeli FindOutilla, jossa olen saanut toteuttaa itseäni ja osaamistani moninaisten työtehtävien kautta.

Mitä tulevaisuudessa?

Kulttuurituottajan opinnot kestävät 3-4 vuotta, johon mahtuu useita projekteja, erilaisia tuotantoja, onnistumisia ja epäonnistumisia.  Tärkeintä on saada eväät jatkuvasti muuttuvan ja kehittyvän alan tuottamiselle. Uskon vahvasti, että kulttuurituottajista tulee tulevaisuuden työelämän kehittäjiä. Me kun hallitsemme luovan ajattelun, käytännön tekemisen, paperityöt, johtamisen ja tietysti roisin määrän huumoria.

teksti: Juudit Rouhiainen

kuvat: Joni Kuusisto