Kansainvälisestä osaamisesta ja kokemuksesta on ollut hyötyä sekä jatko-opinnoissa että työelämässä

SeAMKin alumni Kati Isomaa muistelee ilolla, millaisia kansainvälistymismahdollisuuksia SeAMKissa oli tarjolla jo lähes 20 vuotta sitten. Kati opiskeli SeAMKissa liiketaloutta vuosina 2005-2008, ja osallistui opintojensa aikana lyhyemmille ja pidemmille vaihtojaksoille Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa sekä opintomatkalle Ruotsiin. Innostus poiki myös IAESTE-harjoittelupaikan Saksassa. Kansainvälisestä osaamisesta ja kokemuksesta on ollut Katille hyötyä sekä jatko-opinnoissa että työelämässä.

Sommersemester 2008 Kasselin yliopistossa Saksassa

15 vuotta sitten tiistaina 25.3.2008 aamuyöllä lähdin junalla Seinäjoelta kohti Vantaata ja lentokenttää. Määränpäänäni oli opiskelijavaihto Saksassa. Kun junan lähtöaika lähestyi, mielessäni myllersi kovasti ajatuksia siitä, miten selviäisin yksin vieraalla kielellä vieraassa maassa. Aiemmin kevättalvella olin Karmassa opiskelijabileissä innostunut kertomaan liiketalouden saksalaiselle vaihto-opiskelijalle, että olen menossa Kasseliin opiskelijavaihtoon. Lausuin Kassel-kaupungin nimen kuitenkin niin suomalaisittain, että vaihto-opiskelijalla kesti kauan ymmärtää, mihin kaupunkiin olin menossa. Lopulta hän sanoi: ”Aah, Kassel!”. Silloin mietin, että apua, mitähän tästä tulee, kun en osaa edes lausua ymmärrettävästi kohdekaupunkini nimeä.

Onneksi kuitenkin lähdin. Lähtövalmistelujen keskellä en oikeastaan edes ehtinyt juurikaan jännittää, kun tekemistä oli niin paljon. Lähdön hetkelle tuntui jopa helpottavalta päästä vihdoin matkaan kohti Saksaa. Vaihtovalmistelut olivat sisältäneet muun muassa muuton, kun tyhjensin Seinäjoen opiskelija-asunnon tavaroistani ennen alivuokralaisen saapumista, sekä SeAMKin kevättalven kurssien tekemisen mahdollisimman valmiiksi ennen lähtöäni. Myös pakkaaminen tuntui haasteelliselta, kun mukaan oli otettava kaikki tarvittavat tavarat neljäksi kuukaudeksi.

Kansainvälisyyden kiehtova maailma

Opiskellessani Alavuden lukiossa kansainväliset mahdollisuudet alkoivat kiinnostaa minua. Olin tanssiharrastukseni kautta jonkin verran kohdannut vierasmaalaisia nuoria jo yläasteikäisenä. Lukioaikana tutustuin saksalaisen vaihto-opiskelijaamme, ja kirjoittelimme silloin tällöin sähköpostia toisillemme hänen palattuaan Saksaan. Lukion alkaessa aloin myös opiskella uutena vieraana kielenä saksaa. En tarkalleen ottaen muista, miksi valitsin juuri saksan. Ehkäpä yksinkertaisesti siksi, että olin kuullut usean, myös isosiskoni, opiskelleen saksan kieltä. Kielivalintaani saattoi myös vaikuttaa tv-nuorisosarja Marienhof. Joka tapauksessa myös kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa lyhyen saksan ja jatkoin kielen opiskelua SeAMKissa.

Osallistuin SeAMKista Marksrat-strategiapeliin alkuvuonna 2007 Slagelsessa Tanskassa. Markstratiin osallistuu opiskelijoita eri korkeakouluista, myös Kasselista. Kasselin naisprofessori opetti minulle illanvietossa biljardia, ja opiskelijoista yksi oli pelitiimissäni. Markstratin intensiivinen ryhmätyöskentely kansainvälisessä opiskelijatiimissä oli äärimmäisen inspiroivaa, ja osallistujajoukosta muodostui oma tiivis yhteisönsä matkan ajaksi. Janosin lisää tätä kansainvälistä tunnelmaa. Markstratista Suomeen palattuani tarkistin aiemmin saamaani listaa liiketalouden opiskelijavaihdon yhteistyöyliopistoista ja ilokseni Universität Kassel löytyi listalta. Jo aiemmin syttynyt kipinä lähteä Erasmus-opiskelijavaihtoon leimahti roihuksi ja päätin hakea opiskelijavaihtoon sen enempää harkitsematta. Aluksi myös SeAMK-opiskelukaverini oli innostunut Kasselista, mutta hän kuitenkin vetäytyi mukaantulosta kesken hakuprosessin. Onneksi en antanut tämän vaikuttaa omaan lähtöpäätökseni, vaan pidin kiinni opiskelijavaihto-haaveestani. Vielä muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä osallistuin SeAMK:sta Eurosurvey-markkinatutkimuskurssille Annecyssa Ranskassa. Eurosurveyssa oli niin ikään mukana Kasselin yliopiston opiskelijoita. Heistä muutama oli myöhemmin kanssani samoilla kursseilla Kasselin yliopistossa.

Kati saksalaisten ystäviensä Sandran ja Ginan kanssa Saksan lipun väreissä.

Kassel: kaunis kaupunki keskellä Saksaa

Opiskelijan Erasmus-opiskelijavaihdossa Kasselissa summer semesterin maaliskuun lopusta heinäkuuhun. Opinnot päättyivät heinäkuun alkupuolella. Suomeen palasin heinäkuun lopussa.

Kassel sijaitsee melko keskellä Saksaa ja sinne matkustaa helposti Frankfurtin lentokentältä junalla.

Kasselin kaupunki on mukavankokoinen eli ei liian iso kotikaupunkiini Alavuteen tai opiskelukaupunkiini Seinäjokeen verrattuna. Paikallisliikenteellä eli ratikalla ja bussilla pystyi matkustamaan ilmaiseksi yliopiston opiskelijakortilla. Tai ainakin minun vaihtoaikani pystyi, toivottavasti edelleen. Myös lähijunalla oli mahdollista matkustaa maksutta esimerkiksi toiseen yliopistokaupunkiin Göttingeen saakka, jossa kävimme vaihtariporukalla useamman kerran.

Olin katsonut Kasselin kampusalueen pääsisäänkäynnin kuvaa niin monta kertaa etukäteen Kasselin yliopiston nettisivuilta ja saamastani paperiesitteestä, että muistan edelleen, kuinka upealta tuntui maaliskuussa Saksaan saapuessani todella oikeasti kävellä tässä näkymässä ensimmäistä kertaa. Olin onnellinen siitä, että olin osannut perille. En ollut aiemmin matkustanut lentokoneella yksin.

Katin asuintalo Kasselin yliopiston kampuksella sekä kampusalue.

Asuin soluasunnossa yliopiston kampuksella, ja luento oli parhaimmillaan samassa rakennuksessa kuin missä asuin. Siinähän ehti luennon tauolla käydä vaikka ottamassa pienet torkut kotona, jos edellisiltana oli mennyt myöhään. Kämppikseni olivat saksalaisia, ja tulin heidän kanssaan hyvin toimeen. Enemmän vietin vapaa-aikaa kuitenkin soluasunnoissa, joissa asui muita Erasmus-vaihto-opiskelijoita. Kämppisteni kanssa en siis valitettavasti ehtinyt kovin paljon tutustua.

Kasselista on mainittava käsittämättömän upea ja ainutlaatuinen Bergpark Wilhelmshöhe uskomattomine vesiputouksineen ja Herkules-patsaineen. Näen edelleen silloin tällöin unta kyseisestä paikasta. Samoin Karlsaue-puistoalue on kaunis. Fulda-joen varrella kävin lenkkeilemässä erityisesti puolalaisten vaihtokavereideni kanssa. Kävin myös Unisportin jumpissa, jotka olivat opiskelijoille edullisia.

Katin iltalenkkimaisemia sekä ystävä Anna Marian kanssa Bergpark Wilhelmshöhessä.

Suomalaisena Saksassa

Yliopisto-opinnot alkoivat maaliskuun lopussa orientaatioviikolla, jossa n. 40–50 hengen Erasmus-vaihto-opiskelijoiden joukko tutustui toisiinsa. Osallistuin alussa myös yliopiston vaihto-opiskelijoille tarkoitetulle saksan kielen lyhytkurssille, joka alkoi heti saapumispäivänäni. Ensimmäinen orientaatioviikon tapaaminen oli jo saapumisestani seuraavana päivänä, mistä lähtien asioita alettiin tehdä yhdessä vaihtariporukalla. Heti ensimmäisellä viikolla myös kerättiin nimiä yhteisille matkoille lähtijöistä, ja ilmoittauduin innolla mukaan myös niihin kuten useimmat muutkin vaihto-opiskelijat.

Iloisella porukalla viikonloppureissulla.

Jossain kohtaa orientaatioviikkoa ymmärsin, että olen ainoa suomalainen isossa vaihto-opiskelijaporukassamme. Tästä olen kiitollinen, sillä se oli englannin ja saksan kielitaitoni kehittymisen kannalta tärkeää. Jos halusin puhua ihmisille, minun oli yksinkertaisesti osattava ilmaista asiani saksaksi tai englanniksi. Itse asiassa olin vaihtariporukassamme myös ainoa pohjoismaalainen, eli suorastaan erityistapaus. Tämä aiheutti tosin myös sen, että oli hetkiä, jolloin tunsin itseni yksinäiseksi. Esimerkiksi jos luennolla annettiin jokin vaikeampi tehtävänanto, niin puolalaiset ihmettelivät tehtävänantoa puolaksi, ranskalaiset ranskaksi, italialaiset italiaksi. Muistan miettineeni, että kuka oikein voisi käsitellä asiaa minun kanssani. Onneksi juttukaveri kuitenkin aina löytyi.

Muistan kun saavuin Saksasta kotiin, ja perheeni haki minut autolla Seinäjoen juna-asemalta. Tuntui oudolta höpöttää suomea koko automatkan ajan. En ollut kuukausiin puhunut niin pitkästi suomea. Jopa suomen lausuminen tuntui oudolta. Nyt jos lähtisin vaihtoon, tulisi opiskelijavaihdosta mahdollisesti soiteltua videopuheluita kotimaahan enemmän kuin tuolloin.

Lisäksi kävi ilmi, että yksi Kasselin professoreista oli jonkinlainen Suomi- tai Pohjoismaa-fani, sillä hän saattoi ison luentosalin mikrofoniin puhuessaan yhtäkkiä kysyä esimerkiksi: ”Olikos täällä joku Suomesta? Mitkä ovatkaan Suomen isoimmat vientituotteet?” tai vastaavaa. Piti luennon jälkeen oikein googlettaa, että vastasinkohan kysymyksiin edes jollain tapaa oikein. Koin kysymysten olevan aitoa kiinnostusta maatamme kohtaan.

Kati Karlsauessa.

International Management Module

Opiskelin Kasselin yliopistossa IMM-ohjelmassa: International Management Module (30 ETCS). Opinnot olivat englannin kielellä ja sopivat hyvin SeAMKin liiketalouden opintoihini. Keskityin SeAMK:n opinnoissani markkinointiin ja henkilöstöjohtamiseen. IMM-ohjelmassa sai valita itse mieluisimmat kurssit, joihin osallistua. IMM-opintoihin osallistui niin vaihto-opiskelijoita kuin saksalaisia yliopisto-opiskelijoita. Kurssit olivat hyvin mielenkiintoisia ja sisälsivät myös ryhmätöitä. Läpäisin kurssien lopussa olleet kokeet kohtuullisella opiskelumäärällä. Aikaa jäi siis hyvin myös muuhun elämään kuin opiskeluun.

Ylimääräisenä opintona kävin myös saksaksi englannin kielen kurssia. Se oli hauskaa. Välillä tehtävien suorittamista vaikeutti se, että en ymmärtänyt saksaksi annettua tehtävänantoa. Kaikista tilanteista kuitenkin selvisin.

Vapaa-aikaani vietin paljon Erasmus-vaihtariporukan kanssa. Vaihto-opiskelijoiden keskuudessa pääkieli oli englanti. Erityisesti puolalaisista vaihto-opiskelijoista osa kuitenkin puhui paremmin saksaa kuin englantia, minkä vuoksi keskustelin heidän kanssaan saksaksi. Saksan kielen taidostani oli siis ehdottomasti hyötyä arjessa, kuten ruokakaupassa ja yliopistolla asioidessani, sekä useiden ihmissuhteiden luomisessa. Koin saksan kielitaitoni kehittyvän Saksassa asuessani huomattavasti, ja kielen puhumisesta tuli yllättävän helppoa. Onnistuin saamaan myös saksalaisia ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä edelleen. Saksasta palattuani olen myös vieraillut Puolassa vaihtarikavereideni luona.

Kati opiskelijoiden yhteisessä illanvietossa.

Yliopiston tiloissa vietettiin aikaa myös iltaisin. Jalkapallon EM-kisakatsomoita esimerkiksi järjestettiin isossa luentosalissa yliopistolla. Pääsymaksu oli muistaakseni 2 €, ja hintaan sisältyi yksi olut. Samassa luentosalissa siis päivällä opiskeltiin ja illalla katsottiin isolta screeniltä jalkapalloa ja nautittiin alkoholia.

Myös toiseen valtavaan luentosaliin liittyy hauska muisto. Kun joku opiskelijoista aivasti kesken luennon, sanoi professori mikrofoniinsa: ”Gesundheit” eli ”terveydeksi”. Koin sen todella sympaattisena ja hienona vastapainona sille, että saksalainen yliopistomaailma tuntui hieman byrokraattiselta. Kohteliaisuus oli kuitenkin tärkeää.

Tunnelmia jalkapallon EM-kisakatsomosta.

Erasmus-opiskelijavaihdon anti

Opiskelijavaihto Saksassa kasvatti minua todella paljon ja muodosti jopa yhden rajapyykin elämässäni. Koin olevani eri ihminen Suomeen palattuani. Vieraassa maassa opinnoista ja arjen askareista selviäminen sekä mahtavaa opiskelijavaihtoporukkaamme osaksi pääseminen antoi minulle hurjasti itseluottamusta ja rohkeutta. Rohkeutta olla oma itseni ja iloita asioita sen näyttäen eikä tavalliseen suomalaiseen tapaan hyssytellen.

Kaikista isoimmaksi Erasmus-vaihtoni opiksi sanoisin ajatuksen: ”Warum nicht” eli ”miksipä ei”. Eli kun opiskelijavaihdossa mietti, että menisinkö käymään jossakin, vaikkapa vieraassa kaupungissa viikonloppuna uusien kavereiden kanssa tai lähtisikö koulupäivän jälkeen kaupungille jäätelölle tai rannalle, niin hei miksipäs en? Kerranhan sitä kutakin päivää vain eletään. Siinä on mielestäni hyvä kysymys moneen kohtaan. Kun heittäytyy ja lähtee mukaan juttuihin, eli antaa jotain itsestään, niin saa päivistä enemmän irti myös itselleen. Hauska tosiasia on esimerkiksi se, että olen Saksassa ja Itävallassa vieraillut useassa eri linnassa, mutta Suomessa en muualla kuin Suomenlinnan ja Kajaanin linnan raunioilla.

Opiskelijavaihto antoi minulle paljon hyviä eväitä ja myös uutta näkökulmaa elämään. Saksassa asumani ajan jälkeen minkä tahansa asian hoitaminen tuntui Suomessa helpolta, kun sai asioida omalla äidinkielellään. Kun palasin Suomeen, olin loppukesän töissä kaupan kassalla ja muistan tuntuneen kamalan tylsältä, kun asiakkaat puhuivat vain suomea. Opiskelijavaihdossa ymmärsin myös, että nuorilla ympäri maailmaa on samanlaisia huolia ja ajatuksia huolimatta siitä, missä maasta he ovat kotoisin. Olemme pohjimmiltamme samanlaisia, ja kulttuurierot ovat rikkaus. Oma tapa tehdä ja ajatella ei ole ainoa oikea.

Ja kuinka hauskaa ja huoletonta meillä opiskelijavaihdossa olikaan! Oli bileitä, oli viikonloppureissuja, oli barbecue-kokoontumisia puistoissa, oli myös superhauskoja teemabileitä, oli synttärijuhlia, oli Euroviisujen kisakatsomoita (Suomen Teräsbetoni-yhtyettä hiukan ihmeteltiin), oli pitkiä opiskelijalounaita Mensassa, oli rentoa hengailua milloin missäkin sekä matkoja isolla ja pienemmällä porukalla eri puolille Saksaa ja lähimaihin.

Barbecue-piknikillä.

Kutsu Kiinaan

Opiskelijavaihdosta tuttu kansainvälinen tunnelma myös jatkui Seinäjoella, sillä saksalainen Julia Kasselin yliopistosta saapui seuraavana syksynä Seinäjoelle opiskelijavaihtoon ja asui silloisessa Marttilan Kortteerissa kuten minä. Julia oli saanut selville, että hänen tulevasta vaihtokohteestaan SeAMKista on opiskelija parhaillaan Kasselissa ja otti minuun yhteyttä, kun olin Saksassa. Meistä oli ystäviä, ja Julia vei minut jopa viikonlopunviettoon saksalaiseen pikkukylään äitinsä luokse.

Parasta opiskelijavaihdon jälkeisessä syksyssä oli kuitenkin se, että pääsin lokakuussa takaisin Kasselin yliopistoon muutamaksi päiväksi opiskelemaan. Yhdellä IMM:n kursseista oli oma ”Doing business in China” -osio. Kurssia piti yllä mainittu Suomi-fani-professori. Professori kertoi kesällä luennolla, että myöhemmin olisi mahdollisesti toteutumassa Kiinaan suuntautuva opintomatka, johon halukkaat pystyivät hakemaan mukaan palauttamalla motivaatiokirjeen. Matka kuulosti kiehtovalta, sillä en ollut aiemmin käynyt Aasiassa. Kirjoitin motivaatiokirjeen, vaikka ajattelin, että mukaan pääseminen on todennäköisesti mahdotonta, koska Kiinan matka olisi vasta Suomeen paluuni jälkeen.

Olin ehtinyt olla Suomessa vajaan kuukauden, kun Suomen numerooni saapui Saksasta puhelu, johon onneksi vastasin. Puhelinsoittaja oli Suomi-fani-professorin assistentti, joka kysyi, haluanko lähteä opintomatkalle Kiinaan loka-marraskuussa. Vastasin heti myöntävästi. Matkaa edelsi muutama yhteinen luentopäivä Saksassa, ja niinpä matkustin samana vuonna vielä takaisin Kasselin yliopistoon. Saksasta lähdimme yhdessä kahden viikon opintomatkalle, jonka vietimme Shanghaissa, Suzhoussa ja Hangzhoussa. Pääasiassa olimme Shanghaissa, jossa opiskelimme aamupäivisin kiinan kieltä Tongjin yliopistossa ja iltapäivisin vierailimme eri yritys- ja kulttuurikohteissa. Matkalla huomasin olevani ainoa ei-saksalainen 20 opiskelijan ja kolmen yliopiston henkilökunnan jäsenen matkaseurueessa.

Kiinan opintomatka oli ainutlaatuinen kokemus ja olen kiitollinen, että minut kutsuttiin mukaan. En matka-ajankohtana ollut virallisesti enää edes Kasselissa opiskelijana, koska lukukausi oli jo vaihtunut kesälukukaudesta talvilukukaudeksi. Onneksi SeAMKin opinnäytetyöni valmistui Kiinan matkasta huolimatta ajallaan, ja pääsin juhlimaan valmistujaisjuhlaani suunnitellusti joulukuussa samaan aikaan opiskelukavereideni kanssa.

Muistoja Kiinan matkalta.

Kaiken tämän jälkeen

Saksasta innostuin lopulta niin paljon, että lähdin Saksaan myös IAESTE-työharjoitteluun seuraavana vuonna 2009. Suomessa IAESTE-harjoitteluja organisoi Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Tein töitä etelä-Saksassa Münchenissä teknillisen korkeakoulun IAESTE-toimistolla elokuun lopusta jouluun saakka.

SeAMKista valmistumisen jälkeen olen myös opiskellut kauppatieteiden maisteriksi Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa. Aloitin opintoni Helsingissä syksyllä 2010. Kasselissa suorittamani kansainväliset opinnot todennäköisesti auttoivat siinä, että pääsin opiskelemaan yliopistoon. Opiskelijavaihtokokemukseni myös auttoi kauppakorkeakoulussa, jossa useat opiskelumateriaalit ja myös useat kurssit olivat englannin kielellä. Kauppakorkeakoulussa olin myös mukana ylioppilaskunnan KY-SUB (International Subcommittee of Aalto University School of Business) jaostossa, joka järjesti tapahtumia ja matkoja kansainvälisille vaihto- ja tutkinto-opiskelijoille.

Kauppakorkeakoulun englannin kielen kurssilla parityöskentelyharjoituksen jälkeen suomalainen kurssitoverini kysyi englanniksi minulta, olenko saksalainen. Tämä ilahdutti kovasti. Kysyjä oli siis tunnistanut englannin kielestäni saksalaisen aksentin, jota en itse tiennyt omaavani. Saksalaisuus oli tarttunut englannin kieleeni huomaamattani.

Kauppakorkeakoulussa opintojen ohella työskentelin Helsingissä Iittalan myymälässä, jossa pääsin käyttämään kielitaitoani palvellessani turisteja. Hoidin myös vientitehtäviä myymälässä.

Kansainvälistä kokemustani olen päässyt paljon hyödyntämään myös nykyisessä työssäni Wihuri Metro-tukun hankinnassa. Teen tuotehankintoja myös ulkomailta ja neuvottelen kansainvälisten tavarantoimittajien kanssa. Erityisesti esimerkiksi Saksassa Kölnin isoilla Anuga-ruokamessuilla oli helppo vierailla saksaa osaavana. Kun aloitin työt hankinnassa, olisin ilman opiskelijavaihto-kokemustani aluksi varmasti jännittänyt enemmän kansainvälisten tavarantoimittajien tapaamisia, puheluita ja sähköposteja. Kielitaidostani on myös hyötyä esimerkiksi käyttäessäni englanninkielisiä tietokoneohjelmia töissä.

Opiskeluvinkki

Ilokseni huomasin, että International Management Module näyttäisi olevan edelleen tarjolla Kasselin yliopistossa. 

En voi muuta kuin kannustaa jokaista lähtemään Erasmus-opiskelijavaihtoon. Opiskelijavaihto on upea mahdollisuus täydentää omia opintojaan kansainvälisellä kokemuksella ja saada ystäviä ympäri maailmaa. Nuorena on myös helppo lähteä, kun esimerkiksi ei välttämättä asu vielä omistusasunnossa. Toki vaikka asuisikin, ei se ole este. Myös omistusasunnon voi laittaa vuokralle.

Eli miksipä et lähtisi? Warum nicht?

Teksti ja kuvat: Kati Isomaa, SeAMK Alumni