Itsenäisen opiskelun viikon tunnelmia: haastatteluja kampukselta

Kampuksella vallitsee harvinainen hiljaisuus. Käytävät ovat tyhjillään ja vain harvat ovat viettämässä aikaa täällä. Useimmat opiskelijat nauttivat itsenäisen opiskelun viikosta kampuksen ulkopuolella, mutta joillakin riittää silti tekemistä myös paikan päällä. Viestinnän harjoittelijana päätin lähteä kartoittamaan, millä mielellä ne muutamat liikenteessä olevat ovat. Parhaan saaliin löysin Kampustalolta, missä ahkerat opiskelijat hakivat rauhallista opiskelutilaa, itse tietenkin menin häiritsemään heitä. 

Päätin rohkeasti lähestyä ensimmäistä haastateltavaa. Yllättynyt verkkopainotteisen toteutuksen opiskelija ei ehtinyt reagoida ennen kuin markkinoinnin ja viestinnän harjoittelija, eli minä, oli jo liian lähellä. 

Haastateltavaksi pääsi Reetta, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sosionomiopiskelija, jolla meneillään on toinen vuosikurssi. Kysyin Reetalta, mitä hän tekee syksyllä Seinäjoella. 

“Metsässä oleskelua ja laavuilua. Kirjasto on myös hyvä paikka viettää aikaa.”, hän vastasi. 

Entä miten hän aikoo rentoutua itsenäisen opiskelun viikolla? 

“Lähden kotiin vähän aikaisemmin.”, hän jatkoi viitaten itseopiskeluihin kampuksella. 

Reetta ei päässyt pakoon kysymyksiäni, joten tiedustelin vielä, mikä on hänen suosikki syysaktiviteettinsa. 

“Ulkoilu ja lenkkeily, erityisesti Hallilanvuorella. Puistossa käynti on myös kivaa”, hän kertoi. 

Lopuksi kysyin, mitä opinnoissa tapahtuu tähän aikaan vuodesta. 

“Omatahtista opiskelua voi tehdä silloin, kun itselle parhaiten sopii”, hän sanoi. 

Kiitin Reettaa haastattelusta ja annoin hänen palata rauhassa opiskelujensa pariin.
 

Siirtyminen joen toiselle puolelle SeAMK Kampusta

Tämän haastattelun jälkeen suuntasin uusien haastateltavien perässä Frami F:ään.

Tilanne Framilla oli erityisen hiljainen, mutta tapasin työn touhussa kaksi työntekijää, Asmon ja Juhon. Kampuksella oli heidän mukaansa vilkas työpäivä, sillä kun opiskelijat ovat poissa, tiloihin ja luokkiin tehdään tarvittavia tarkistuksia ja korjauksia. 

Molemmat työntekijät kertoivat pitävänsä luonnossa liikkumisesta, ja he arvostivat erityisesti sen tarjoamaa rauhaa, samaa rauhaa, jota kampuskin tarjoaa näin hiljaisena hetkenä. 

Seikkailuni päättyi tähän. Ensi viikolla on taas työntouhua kampuksella. Nähdään silloin.  

Helmi, viestinnän ja markkinoinnin harjoittelija S2024