Musikaalin tuotantoharjoittelija luuttuaa lattioita ja pukeutuu puuhkaan

Opiskelen SeAMKissa kulttuurituotantoa ja suuntaudun opinnoissani tapahtumatuotantoon. Toisen vuoden kulttuurituottajan opintoihin kuuluu harjoittelu, jonka voi suorittaa monipuolisesti melkein missä tahansa alaan liittyvässä paikassa. Itse tein ensimmäisen harjoitteluni viime syksynä Lapualla, puoliksi kaupungin kulttuuripalveluilla ja puoliksi Teatteri Lapualla. En tiennyt tarkkaan, mitä odottaa harjoittelultani, mutta paikka osoittautui erittäin onnistuneeksi valinnaksi.

Viime keväänä, kun harjoittelupaikan etsiminen oli ajankohtaista, kuulin että Teatteri Lapua on tuottamassa suurmusikaalia syksyksi. Ajattelin, että sen tekemisessä olisi hienoa olla jollain tavalla mukana ja kysyin teatterilta, olisiko heillä harjoittelijalle tarvetta. Sain paikan, kun teatterituotantoon yhdistettiin myös kulttuuripalveluiden tehtävät, jotta minulle varmasti riittäisi töitä koko syksyksi ja että työtehtävät olisivat mahdollisimman monipuoliset.

Monipuoliset ne myös olivat! Pääsin syksyn aikana osallistumaan mitä moninaisempia juttuihin, aina pölyisen varaston siivoamisesta 1920-luvun teemapäivään, pukuineen ja puuhkineen. Työtehtäviini kulttuuripalveluilla kuului mm. Kulttuurikeskus Vanhan Paukun uudenvuodentapahtuman suunnittelu ja toteutus sekä lipunmyynnin organisointi Taina Latvalan Mun Pohjanmaa -näytelmän vierailijaesitykseen Lapualla.

Kulttuurikeskus Vanhan Paukun uudenvuodentapahtumassa esiintyi tulitaiteilija Fire Lady.

Järjestin myös virkistystoimintaa erään lapualaisen palvelukodin asukkaille: asukkaat saivat itse toimia muotinäytöksen malleina ja esitellä vaatteita ja asusteita eri vuosikymmeniltä. Nämä esiteltävät vaatekappaleet olivat lainassa Teatteri Lapuan pukuvarastosta ja ennen muotinäytöstä sainkin uppoutua sinne puvuston uumeniin etsimään erilaisia vaatteita. Siinä vaatteita itseni päälle mallaillessani tajusin taas, kuinka mielenkiintoisen, hauskan, monipuolisen ja itselleni oikean alan olenkaan valinnut!

Tuotantoharjoittelijana harrastajateatterissa

Teatteri Lapualla tuotettiin viime syksyn aikana teatterin historian suurin teos, Sugar – Piukat paikat -musikaalikomedia. Musikaali sai Lapuan ensi-iltansa 3.11.2017, jonka jälkeen esityksiä oli yhteensä 25, puolet niistä ennen joulua ja puolet kevään 2018 puolella. Musikaalia tekemässä oli n. 40-henkinen työryhmä.

Teatteri Lapualla pääsin toimimaan musikaalin tuottaneen Juulia Soidinahon apuna ja näkemään, mitä kaikkea teatterituottamiseen liittyykään: mitä markkinointikanavia kannattaa käyttää, miten työryhmästä huolehditaan ja mitä kaikkea yleensäkin pitää ymmärtää ottaa huomioon. Maalasin lavasteita, imuroin katsomoa, myin lippuja ja päivitin teatterin sosiaalisen median kanavia. Eli tekeminen oli monipuolista. Sain myös vastuullisen tehtävän ja huolehdin yksin lippujen ryhmävarauksista. Ja näin musikaalin monta kertaa!

Lavalla näyttää hyvältä ja katsomo on täynnä yleisöä.

Odotukset ylittävä harjoittelupaikka

Harjoittelupaikkani osoittautui melko pian harjoittelun alkamisen jälkeen todella onnistuneeksi valinnaksi, sillä viihdyin Lapualla erittäin hyvin. Vanhan Paukun alue on hieno ja täynnä historiaa ja kulttuuria. Puitteet ovat kauniit ja monipuoliset: alueella on mm. kirjasto, taidemuseo, elokuvateatteri, teatteri sekä musiikki- ja taideopisto. Teatteri Lapualla taas on upeat mahdollisuudet tuottaa vaikka suurmusikaali. Pitkä teatterintekemisen historia tarkoittaa karttuneen tietotaidon ja osaamisen lisäksi mm. myös jo todella suureksi kasvanutta pukuvarastoa, vasta laajennettua nousevaa katsomoa ja omasta takaa löytyvää ammattimaista valaistus- ja äänentoistokalustoa. Puitteet ovat siis kunnossa!

Vanhan Paukun alue on hieno ja täynnä kulttuuria.

Itse paikan lisäksi harjoittelussa parasta oli se työyhteisö, jossa sain hommia tehdä sekä kaikki hienot ihmiset, joita tapasin ja oman alan kontaktit, joita sain. Opin paljon ja kiinnostuin entistä enemmän teatterituottamisesta ja erityisesti musiikkiteatterista, joka on yksi suosikkiasioistani maailmassa. Sain siis myös varmuutta urasuunnitelmiini ja toivon todellakin, että saan joskus vielä tehdä tätä työkseni.

Kokonaisuudessaan harjoittelu vastasi odotuksiani ja jopa ylitti ne. En edes osannut toivoa näin mukavaa ja rikasta neljää kuukautta. Sain tehdä monipuolisesti erilaisia, vastuullisia töitä ja kehityin ammattilaisena niitä tehdessäni. Ja samalla pidin myös hauskaa. Voiko harjoittelupaikalta muuta toivoakaan?

Teksti ja kuvat: Elina Sipilä, kulttuurituotannon opiskelija