Älyteknologia maataloudessa - en usko ennen kuin näen!

Blogi: AB Seinäjoki

Nykyajan tekninen kehitys on hurjaa, ja myös maatalous saa tästä osansa. Precision farming, eli täsmäviljely on tästä hyvä esimerkki. Edellinen suuri mullistus maataloustuotannossa tapahtui 1960-1985 luvuilla maatalouden tuottavuuden noustessa kohisten vihreän vallankumouksen aikana. Tuottavuuden nostaminen teknologian ja digitalisaation avulla ei kuitenkaan tapahdu yhtä selkeästi. Muutokset maataloudessa ovat loppujen lopuksi hitaita etenkin, kun digitalisaatiolla ei voi vaikuttaa kasvintuotannon biologiaan.

Tekniikka tuo maatalouteen paljon uusia mahdollisuuksia, mutta sen avulla maatilan kannattavuuden yhtäkkinen muutos on mahdotonta. Tekniikka ei välttämättä nosta tuotteen hintaa tai laske heti dramaattisesti työn kustannuksia. Viljelijän kokonaistyöaikakaan ei aina vähene, vaan aikaa jää enemmän mekaaniselta suorittavalta työltä suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Uusi tekniikka vaatii myös opettelua ja ajatustavan muutosta. Viljelijöiden keski-ikä EU:ssa on verrattain korkea, ja tutkimusten mukaan ikääntyessä uuden opettelu vie enemmän aikaa. Toisaalta uuden tekniikan tuoma vaihtelu voi herättää uutta kiinnostusta ja innostusta työtään kohtaan. Siirtyminen parsilypsystä robottilypsyyn on hyvä esimerkki teknologiasta, joka muuttaa työnlaatua ja ajankäyttöä merkittävästi.

Ihminen ei usko, ennen kuin näkee, joten uuden tekniikan käyttöönottoon liittyy usein haasteita. Vaikkapa ajo-opastinta ostaessa voi olla vaikea uskoa, että työn tarkkuuden paraneminen on sen arvoista. Uudet tekniikat ovat hyvin pitkälti jo olemassa olevan viilausta, kuten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden tarkempaa käyttöä tai eläimen jatkuvaa seurantaa. Laitteista saa myös entistä enemmän dataa omaan käyttöön. Koska laitteet eivät vielä osaa antaa valmiita ratkaisuja, saatua tietoa pitäisi osata itse analysoida ja hyödyntää. Maatiloilla päätöksenteko on haastavaa, jossain vaiheessa liiallinen tietomäärä voi myös kääntyä itseään vastaan. Olennaisen tiedon poimimisessa on haasteita niin maatalousyrittäjällä kuin laitteen valmistajallakin.

Yhteiskunnan kiihtyvä digitalisaatio heijastuu positiivisella tavalla myös maatalouteen. Ammatti- ja kuluttajalaitteiden rajan hämärtyminen näkyy hyvin esimerkiksi siinä, että työkonevalmistajat ovat osittain siirtymässä kalliista maatalouteen yksilöidyistä virtuaaliterminaaleista yksinkertaisesti kuluttajakäyttöön tarkoitettuun tablettiin. Positiivisena sivuvaikutuksena on laitteiden halpeneminen, ja kuluttajalaitteen rikkoutuessa ei tarvitse mennä lakki kourassa marmoritiskille vaan uuden voi hankkia mistä tahansa elektroniikkaliikkeestä. Kun ohjelmoitava laite on kuluttajalaite, eikä valmistajan oma, voisi odottaa myös ohjelmistotarjonnan laajenevan. Yksi este tälle on kuitenkin tiedon jakaminen. Avoimen tiedon määrä on lisääntynyt, mutta maataloudessa ISOBUS-järjestelmän alkuvaikeudet ovat hyvä esimerkki tiedonsiirron haasteista eri valmistajien kesken. Ulkopuoliselle saattaa tulla yllätyksenä, että maatalouden tekniikka on samalla tasolla, kuin kuluttajapuolella. Kuskin jäämisen pois traktorin hytistä estää enää lähinnä turvallisuusnäkökulmat, aivan kuten on itsekulkevien autojenkin kohdalla. Viihdeteollisuudesta tuttu 3D-mallintaminen tekee myös tuloaan maatalouden puolelle.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun Agroteknologia tehokäyttöön-hanke yrittää omalta osaltaan vaikuttaa uuden agroteknologian käyttöönottoon järjestämällä koulutuksia viljelijöille esimerkiksi täsmäviljelystä, ISOBUS-yhteensopivista koneista ja droneista. 3D-tekniikkaan perustuva karjatalouden tarkkailu-hanke taas selvittää 3D-teknologian hyödyntämistä eläinten kuvantamisessa ja niiden hyvinvoinnin seurannassa. Pohjimmiltaan älyteknologia on hyvä renki, jonka nopeita muutoksia ei tarvitse pelätä. Terveellä skeptisyydellä laite-ja ohjelmatarjontaröykkiöstä saa noukittua omalle tilalleen sopivat tekniset ja digitaaliset ratkaisut.

Molemmat tekstissä mainitut hankkeet ovat rahoitettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Agroteknologia tehokäyttöön -hanketta toteuttaa SeAMK Ruoka yhteistyössä Sedun kanssa. ‘3D Lehmä’ -hanketta toteuttaa myös SeAMK Ruoka yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Faba osk:n kanssa. 

Kirjoittajat: Noora Ruuskanen ja Jori Lahti, SeAMK Ruoka

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran AB Seinäjoen omassa blogissa 18.8.2017. http://www.abseinajoki.com/single-post/2017/08/18/%C3%84lyteknologia-maataloudessa–en-usko-ennen-kuin-n%C3%A4en